Ota rohkeasti yhteyttä - Autamme mielellämme, eikä tämä sido sinua mihinkään.
Nimi ja puhelinnumero ovat pakollisia tietoja.
Työssäni kohtaan ihmisiä, joiden elämä on muuttunut muistisairauden myötä. Näissä hetkissä korostuu jotain hyvin erityistä – inhimillisyys, läsnäolo ja se, että juuri tässä ja nyt on tärkeää tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään.
Hoitajan työ on ennen kaikkea turvan luomista – luottamuksen rakentamista ja sen ansaitsemista yhä uudelleen, joka päivä. Vaikka muistisairas ihminen ei muistaisikaan kaikkea tapahtunutta, jää jaetuista hetkistä elämään positiivinen tunnejälki.
Pieniä suuria hetkiä
Hoitajan arki on täynnä merkityksellisiä hetkiä – ei suuria tai näyttäviä, vaan pieniä, jotka jäävät mieleen. Viime viikolla muistisairas ihminen sanoi minulle: "Sinä olet hyvä!"– vaikka hän ei muuten enää puhunut kunnolla. Se hetki kiteytti hoitotyön ytimen: luottamuksen ja läsnäolon.
Työ, jolla on merkitys
Hoitajan työ on niin paljon muuta kuin pelkkiä hoitotoimenpiteitä. Se on rinnalla kulkemista ja tukemista – niin, että ihminen voi elää omaa elämää ja arkea mahdollisimman pitkään.
Usein muistisairas ihminen tarvitsee tukea pienissä asioissa: osallistumisessa, liikkumisessa ja arjen rytmissä pysymisessä. Kun joku muistuttaa, kannustaa ja auttaa, säilyy toimintakyky ja elämän mielekkyys.
Myös omaisen pitää tulla nähdyksi
Muistisairaus koskettaa koko perhettä. Moni omainen jaksaa pitkään yksin, kunnes voimat loppuvat. Siksi myös omaisen on tärkeää tulla kuulluksi ja kohdatuksi.
Hoitajan työ on usein myös omaisen rinnalla kulkemista – ymmärtämistä, kuuntelemista ja tukemista. Kun omainen saa apua, koko tilanne kevenee ja turvallisuus vahvistuu.
Sydämellä ja vahvalla etiikalla
Hoitotyö on sydämen työtä, mutta myös vahvaa ammattietiikkaa. Päivittäin teemme valintoja, jotka liittyvät toisen ihmisen arvokkuuteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Empatia, vastuu ja oikeudenmukaisuus kulkevat mukana joka päivä. Ne ovat hoitotyön hiljainen perusta.
Ihmisyyden ytimessä
Hoitotyö ei ole aina helppoa – omaisten luottamuksen ansaitseminen sote-alan suurien haasteiden vuoksi on entistä haastavampaa, mutta se on äärimmäisen tärkeää. Se on ihmisyyden jakamista – olemista koko perheen ja läheisten rinnalla silloin, kun muistisairas ihminen ei enää itse jaksa tai muista.
Hoitotyö ei ole vain työtä – se on elämää, jota eletään yhdessä. Juurikin siitä syystä hoitajan työ on paras ja kaunein työ.
Hyvä elämä ei näytä samanlaiselta kaikille. Jollekin se voi tarkoittaa rauhallista hetkeä kahvikupin äärellä, toiselle naurua rakkaan ihmisen kanssa. Kolmas löytää merkityksen siitä, että saa osallistua arjen pieniin askareisiin ja kokea olevansa tarpeellinen.
Olen saanut usein kysyä ihmisiltä ja heidän läheisiltään: Mikä tekee sinun arjestasi hyvän? Mitä toivot tulevalta päivältä? Vastaukset ovat aina erilaisia, mutta niissä kaikissa kuuluu ihmiselämän syvä merkitys – muistoja, toiveita, tapoja, rutiineja, tunteita ja unelmia.
Olen oppinut, että hyvä elämänlaatu ei rakennu vain fyysisestä terveydestä. Se syntyy pienistä hetkistä, arvostavasta kohtaamisesta, turvallisuudesta ja siitä, että ihminen saa elää omannäköistään elämää – silloinkin, kun muisti ei enää kanna kuten ennen.
Lääkkeettömät keinot: pieniä tekoja, suuria vaikutuksia
Arjen tuki ei aina vaadi suuria tekoja. Usein juuri lääkkeettömät, lempeät keinot – muistelu, musiikki, käsillä tekeminen ja liikunta – tuovat suurimman helpotuksen, ilon tai rauhan tunteen. Ne ovat helposti toteutettavissa, ja ennen kaikkea ne kytkeytyvät siihen, kuka ihminen on ja mitä hän on elämässään kokenut.
Muistelu voi alkaa pienestä hetkestä kahvikupin äärellä tai vanhojen valokuvien katselusta. Yhteiset muistot lapsuuden kodista tai nuoruuden juhlista voivat herättää ilon kyyneleitä, naurua ja lämpimiä muistoja. Ne rakentavat siltoja menneestä tähän hetkeen.
Musiikki koskettaa silloinkin, kun sanat katoavat. Tuttujen sävelten kautta voi rauhoittua, virkistyä tai tuntea yhteyttä. Yhteinen lauluhetki, soitinääni tai taustalla soiva tuttu kappale voi tavoittaa tunteita, joita sanat eivät enää kanna.
Käsillä tekeminen tuo päivään mielekkyyttä ja onnistumisen kokemuksia. Kutominen, virkkaus, askartelu tai vaikka pyykkien taittelu voivat antaa tunteen osallisuudesta – siitä, että saa vielä tehdä, osallistua ja olla mukana.
Liike pitää yllä sekä kehoa että mieltä. Tuolijumppa, rauhallinen kävely pihalla tai venyttely musiikin tahtiin virkistävät ja tuovat rytmiä päivään. Pienikin liike voi vahvistaa arjen sujuvuutta ja tunnetta siitä, että elämä virtaa.
Kotona hoitavalle: lämpiviä vinkkejä arkeen
Moni hoitaa muistisairasta läheistään kotona. Se voi olla raskasta, mutta samalla siihen kätkeytyy paljon lämpöä ja yhteyttä. Haluan jakaa muutamia ajatuksia, jotka ovat toimineet monien perheiden arjessa:
Yhdessä muisteleminen voi tuoda yllättäviä yhteyden hetkiä. Vanhat valokuvat, tutut esineet tai arkiset tuoksut voivat herättää keskustelua. Musiikki voi olla osa päivää aivan huomaamatta – esimerkiksi aamukahvin lomassa soiva tuttu kappale rauhoittaa ja luo rytmiä.
Käsillä tekemiseen voi kannustaa pienin elein: pyydä auttamaan pöydän kattamisessa tai viikkaamaan pyykkejä. Liikuntahetket voivat olla iloisia ja kevyitä – tanssiaskeleita olohuoneessa tai pieni venyttelyhetki yhdessä. Rutiinit, selkeä kieli ja kiireetön vuorovaikutus auttavat luomaan turvaa ja selkeyttä molempien päivään.
Hyvä elämä on edelleen mahdollista
Muistisairaus muuttaa arkea, mutta se ei vie pois ihmisarvoa eikä tarvetta tulla nähdyksi ja rakastetuksi. Hyvä elämä on yhä mahdollinen – se vain rakentuu nyt toisin. Pienistä asioista. Hetkistä, joissa ollaan aidosti läsnä.
Mitä sinä ajattelet - mikä tekee sinun elämästäsi hyvän juuri nyt?
Kohtaan työkseni perheitä, joiden arki muuttuu muistisairauden myötä. Muistisairaus hiipii usein huomaamatta – aluksi läheinen saattaa unohtaa tapaamisia tai toistaa samoja kysymyksiä. Moni miettii, milloin on oikea hetki hakea apua, ja usein tukea haetaan vasta, kun tilanne kriisiytyy. Kuitenkin mitä aiemmin apua saadaan, sitä paremmin voidaan varmistaa, että arki pysyy turvallisena ja sujuvana sekä muistisairaalle ihmiselle että hänen läheisilleen.
"Olemme pärjänneet tähän asti – miksi kiirehtiä?"
Tämä ajatus on monille tuttu. Halutaan uskoa, että vielä pärjätään, vielä jaksamme omin voimin. Mutta mitä aiemmin tukea saadaan, sitä helpompi on ylläpitää hyvää elämänlaatua ja varmistaa, että arki sujuu mahdollisimman mukavasti. Olen nähnyt, kuinka oikea-aikainen apu tuo paitsi käytännön helpotusta, myös mielenrauhaa sekä muistisairaalle ihmiselle että hänen läheisilleen.
Miten kotihoiva voi auttaa?
Muistisairaus ei vaikuta vain sairastuneeseen, vaan se mullistaa koko perheen arjen. On raskasta seurata, kuinka rakas ihminen unohtaa tärkeitä asioita, toistaa samoja kysymyksiä tai eksyy tutuissa tilanteissa. Läheinen haluaa auttaa, mutta keinot eivät aina riitä. Tällöin ammattilaisen tuki voi tuoda helpotusta ja jaksamista.
Jokainen muistisairas ihminen on ainutlaatuinen. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tukea häntä – siksi muistisairauksiin erikoistuneella kotihoivalla on suuri merkitys. Hoiva ei ole vain hoitotoimenpiteitä, vaan se on ihmisen kohtaamista, hänen tarpeidensa ja toiveidensa ymmärtämistä.
Muistisairauteen erikoistunut kotihoito tarkoittaa, että:
Käytännön esimerkki: Leenan isän tarina
Leenan 82-vuotias isä oli aina ollut itsenäinen ja aktiivinen. Kun muistikatkot alkoivat, Leena ajatteli niiden kuuluvan ikääntymiseen. Vasta kun isä unohti ottaa lääkkeitään ja sai lievän sairauskohtauksen, Leena ymmärsi, että apua tarvitaan. Kun Verannan omahoitaja tuli mukaan arkeen, asiat alkoivat sujua paremmin. Lääkkeet otetaan nyt ajallaan, ja isä pääsee ulos liikkumaan säännöllisesti. Päivittäiset kävelyt ovat auttaneet säilyttämään lihasvoimaa ja tasapainoa, mikä vähentää kaatumisriskiä. Mutta kyse ei ole pelkästään fyysisestä hyvinvoinnista. Isän omahoitaja huomasi hänen rakastavan vanhojen valokuvien selailua ja musiikin kuuntelua, ja siksi ne otettiin osaksi hoivaa. Yhdessä he kuuntelevat vanhoja iskelmiä ja katsovat valokuvia, mikä herättää muistoja ja tuo iloa arkeen. Tuttujen laulujen hyräileminen ja keskustelut menneistä ajoista antavat päiville merkitystä. Pienet, merkitykselliset asiat tekevät elämästä rikkaampaa ja hidastavat muistisairauden etenemistä. "Kun apua on saatavilla ajoissa, muistisairas ihminen voi asua turvallisesti omassa kodissaan pidempään – ja omaiset jaksavat paremmin."
Me olemme täällä sinua varten
Muistisairaus koskettaa koko perhettä. Älä odota liian kauan – apu on lähellä. Ymmärrämme muistisairaan ihmisen arjen haasteet ja tarjoamme yksilöllistä kotihoivaa, joka perustuu asiantuntemukseen ja välittämiseen.
Älä jää yksin. Ota yhteyttä - suunnitellaan yhdessä miten voimme auttaa sinua ja läheistäsi.
Kohtaan työkseni perheitä, joiden arki muuttuu muistisairauden myötä. Muistisairaus hiipii usein huomaamatta – aluksi läheinen saattaa unohtaa tapaamisia tai toistaa samoja kysymyksiä. Moni miettii, milloin on oikea hetki hakea apua, ja usein tukea haetaan vasta, kun tilanne kriisiytyy. Kuitenkin mitä aiemmin apua saadaan, sitä paremmin voidaan varmistaa, että arki pysyy turvallisena ja sujuvana sekä muistisairaalle ihmiselle että hänen läheisilleen.
Talven liukkaat kelit saivat minut pohtimaan muistisairaan ihmisen ulkoilua. Se ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Muistisairas ihminen voi olla fyysisesti todella hyvässä kunnossa, vaikka sairaus olisi jo pitkällä – esimerkiksi otsa-ohimolohkorappeumaa sairastavat liikkuvat usein ketterästi. Toisaalta taas lievässäkin muistisairauden vaiheessa liikkuminen voi olla hankalaa. Jokainen muistisairas ihminen on oma yksilönsä, eikä yhtä kaavaa ole. Kuten sanotaan: "Kun olet tavannut yhden muistisairaan ihmisen, olet tavannut yhden muistisairaan ihmisen."
Tuntemalla ihminen voi auttaa paremmin
Verannan omahoitajan tärkein tehtävä on oppia tuntemaan ihminen. Ei riitä, että tietää hänen muistisairausdiagnoosinsa – pitää ymmärtää, miten hän jaksaa, onko hänellä kaatumispelkoa, tarve päästä nopeasti vessaan tai vaikkapa muita sairauksia, jotka pitää huomioida ulkona liikkumisessa, kuten esimerkiksi astma tai diabetes. Myös vireystila vaikuttaa: onko hän nukkunut ja syönyt hyvin, onko otettu lääkkeet ajallaan? Onko huimausta tai tasapainovaikeuksia? Näkö ja kuulo ovat myös tärkeitä asioita: silmälasit, kuulolaitteet ja hyvä valaistus voivat tehdä ison eron. Ja entäpä jalat – onko niissä kipuja, jotka hankaloittavat kävelyä?
Verannan omahoitajan tärkein tehtävä on oppia tuntemaan ihminen. Ei riitä, että tietää hänen muistisairausdiagnoosinsa – pitää ymmärtää, miten hän jaksaa, onko hänellä kaatumispelkoa, tarve päästä nopeasti vessaan tai vaikkapa muita sairauksia, jotka pitää huomioida ulkona liikkumisessa, kuten esimerkiksi astma tai diabetes. Myös vireystila vaikuttaa: onko hän nukkunut ja syönyt hyvin, onko otettu lääkkeet ajallaan? Onko huimausta tai tasapainovaikeuksia? Näkö ja kuulo ovat myös tärkeitä asioita: silmälasit, kuulolaitteet ja hyvä valaistus voivat tehdä ison eron. Ja entäpä jalat – onko niissä kipuja, jotka hankaloittavat kävelyä?
Apuvälineet ja oikeat varusteet tekevät ihmeitä
Joskus ulkoilun esteenä ei olekaan pelko tai voimat, vaan vääränlaiset varusteet. Onko apuvälineet kunnossa? Kävelysauvat, rollaattori tai pyörätuoli voivat olla suureksi avuksi, mutta vain, jos ne ovat ehjiä ja säädetty oikein. Entäpä kengät? Pitävätkö ne talvella? Onko vaatetus kunnossa – riittävästi lämmintä päälle, ja jos istutaan pyörätuolissa, lämpöpussi voi olla hyvä lisä. Lonkkahousut suojaavat lonkkia, jos kaikesta varautumisesta huolimatta sattuisi kaatumaan ja GPS-paikannin auttaa, jos muistisairas ihminen liikkuu vielä itsenäisesti. 112-Suomi-sovellus on kaikille meille hyvä turva.
Ulkona tärkeintä on turvallisuus
Ulkoilun pitäisi olla miellyttävää, ei stressaavaa. Onko kulkuväylät hiekoitettu? Onko reitin varrella levähdyspenkkejä? Jos ulkoilu tapahtuu ilta-aikaan, valaistus on myös tärkeä huomioida.
Miksi ulkoilu on niin tärkeää?
Tämä ei ole vain lista huomioitavista asioista, vaan muistutus siitä, miksi ulkoilu on niin olennaista. Kun muistisairaus etenee, ulkoilu helposti jää. Moni ei uskalla tai kykene liikkumaan yksin. Siksi siihen pitää panostaa! Liikkumattomuus tuo mukanaan lisää ongelmia, ja kun liikkuminen vaikeutuu, tilanne voi romahtaa nopeasti. Lisäksi ulkoilu ei ole pelkkää liikuntaa – se on myös tunnetta ja hyvää oloa. On tärkeää miettiä, mitä ulkoilu on aiemmin merkinnyt muistisairaalle ihmiselle. Oliko hän innokas luonnossa liikkuja tai vaikkapa kalastaja? Näitä asioita kannattaa vaalia. Ja onhan siinä paljon muutakin hyvää: ulkoilu parantaa unen laatua, vahvistaa sydäntä ja verisuonia sekä auttaa muistia pysymään mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ja ennen kaikkea – se tekee hyvää mielelle! Siksi ulkoilua ei saisi koskaan unohtaa. Liian monella on kuitenkin harhaluulo, että muistisairaan ihmisen avustaminen olisi helppoa ja kuka tahansa voisi tehdä sen.
